Pointteri
| Pointteri | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Englanti,  Iso-Britannia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 1 427[1] |
| Rodun syntyaika | 1700-luku |
| Alkuperäinen käyttö | lintukoira |
| Nykyinen käyttö | harrastus- ja metsästyskoira |
| Elinikä | keskimäärin 10 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | Pointsu, English Pointer, pointer anglais, Englischer Pointer, pointer inglés, inglise pointer |
| FCI-luokitus | ryhmä 7 Seisovat lintukoirat alaryhmä 2.1 Pointteri #1 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 20-30 kg |
| Väritys | Keltainen, oranssi, maksanruskea ja musta; nämä värit esiintyvät valkoisen kanssa kaksivärisissä tai yksivärisinä. Tricolour: musta- tai maksanruskea-valkoisella pointterilla on oranssit reunat pään merkeissä eli mustissa tai maksanruskeissa läiskissä. |
Pointteri (engl. English Pointer) on englantilainen keskikokoinen seisova kanakoira.[3] Tieteelliseksi nimeksi on aikoinaan esitetty Canis avicularis.[4] Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi pointterin pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.[5]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Runko on sulavalinjainen ja sitä kuvaillaan rotumääritelmässä aristokraattiseksi. Karva on lyhyttä ja kiiltävää. Rodun säkäkorkeus on nartuilla 61–66 cm ja uroksilla 64–69 cm. Sen liikkeet ovat sulavat ja maatavoittavat. Tärkeä tunnistusmerkki rodulla on pää. Kuonon profiili on ihanteellisesti kovera. Kirsu on koiran väristä riippuen joko lähes musta tai keltavalkoisilla koirilla vaaleampi.[3]
Pointterin perusvärit ovat keltainen, oranssi, maksanruskea ja musta joko pelkästään tai valkoisen kanssa. Silmät ovat yleisimmin ruskeat. Mustakirsuisilla ne voivat olla jopa mustanruskeat, kun taas luonnonvärisen kirsun kanssa, varsinkin keltaisella ja keltavalkoisella yksilöllä ne saattavat olla lähes keltaiset.[3]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pointteri on monipuolinen metsästyskoira, jolla tulisi olla voimakas luontainen seisontataipumus riistalle. Yleensä sitä käytetään kanalintujahdissa niin metsässä kuin pellollakin. Pienellä harjoittelulla sitä voidaan käyttää muussakin metsästyksessä, esim. sorsastuksessa tai kyyhkyjahdissa noutajana. Noutotaipumus on yleensä synnynnäinen.[6]
Luonteeltaan pointteri on kotona yleensä rauhallinen perhekoira, mutta metsällä luonnollisesti vilkas ja energinen metsästyskumppani. Haukkumis- ja vahtimistaipumusta rodulla ei ole kovin paljon.[6]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pointterin alkuperä juontaa keskiajalla nykyisten Italian, Espanjan ja Ranskan seuduilla eläneisiin seisoviin koiriin. 1700-luvulla näitä koiria kulkeutui Isoon-Britanniaan, joka on merkitty rodun alkuperämaaksi.[6]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä tapaturmat.[2] Pointterin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, atopia ja allergiat.
Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 77 %:lla pointtereista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 4 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).[7] Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 9 %:lla rodun edustajista.[8]Pointterin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja kyynärkuvauslausunto.[9][10]
Rodulla esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä.[11] Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.[12]
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Pointterit ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Pointterin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 31 %.[13][14]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
- 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
- 1 2 3 Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
- ↑ Hamilton Smith, Charles. The Naturalist’s Library: Vol. XIX, Mammalia: Dogs, Vol. II, s. 195. Chatto & Windus: Piccadilly.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
- 1 2 3 Pointteri Kanakoirakerho - Hönshundssektionen ry. Viitattu 23.4.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
- ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
- ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
- ↑ Jalostuksen tavoiteohjelma 2026-2030 (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
- ↑ Nina Mahlanen: Koiran atopia 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori 25.6.2024. YLE. Viitattu 23.4.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
